Mikä ihmeen läheisenpäivä?

Iltalehti uutisoi (http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201711012200502821_u0.shtml) marraskuun toisena päivänä räiskyvin otsikoin helsinkiläispäiväkotien uudistuksesta, joka koskee isänpäivän viettämistä päiväkodeissa. Tänä vuonna otetaan käyttöön läheisenpäivä, eikä pelkkää isyyttä korosteta tuona päivänä. Nyky-yhteiskunnassa kun ei ole kaikilla automaattisesti isää ja äitiä. Konkreettisesti muutos ilmenee Kulosaaren päiväkodissa uudistetulla aamupalahetkellä. Ennen kutsuvieraita olivat isät, nyt läheiset. Kulosaaren päiväkodin johtaja Ria Sotka perustelee uudistusta lapsen edulla. Kaikki lapset saavat juhlia rakkaudentäyteistä juhlaa pimenevässä marraskuussa, eikä kenenkään tarvitse selitellä kavereille, miksi ei askartele korttia omalle isälle.

Perimmäistä syytä muutokseen ei tunnuta tajuavan. Sen huomaa, kun kurkkaa uutisen kommenttikenttään tai Facebook-linkkien kommenttiosioihin. Ihmiset ovat tulistuneet uudistuksesta, vaikka se ei koskisi omaa perhettä tai ympäristöä millään tavalla. Ihmiset sotkevat hyväntahtoisen uudistuksen jopa sukupuolineutraaliuspakotukseen ja sukupuolten välisiin tasa-arvo-ongelmiin. Facebookin suljetussa ryhmässä käydään myös kiivasta keskustelua läheisenpäivästä. Julkaisu, joka ihmettelee uudistuksen logiikkaa, on kerännyt satoja tykkäyksiä ja kommentteja. Humoristiset ihmiset ihmettelevät, miksi päivää ei olla heti muutettu henkilönpäiväksi. Toiset ovat huolissaan roolistaan isänä – eikö enää saakaan ylpeänä olla isä? Suurinta osaa kommentteja kuitenkin yhdistää yksi asia – tietämättömyys. Kommenteista huokuu medialukutaidon puute ja luetun ymmärryksen ongelmat. Uutista ei välttämättä ole edes avattu tai ainakaan kokonaan ajatuksella luettu.

Lapsilta ei olla viemässä päivää, jolloin saa juhlistaa isää. Isiltä ei olla viemässä päivää, jolloin juhlistaa isyyttään. Isänpäivästä ei olla muotoilemassa tabua tai kiellettyä asiaa. Tästedeskin lapset askartelevat päiväkodeissa ja kouluissa kortteja elämänsä tärkeimmille ihmisille. Erona vain on se, että lapset, joilla isää ei ole, saa myös osallistua juhlimiseen. Jokaisella lapsella kun kuitenkin toivottavasti on elämässään joku lämmin aikuinen, jonka olemassaoloa mielellään juhlii marraskuussa.

Perherakenteet muuttuvat yhteiskunnan mukana, rakkaus lapsen ja isän tai lapsen ja lähimmäisen välillä ei. Annetaan siis jokaiselle pienelle ihmiselle oikeus onnitella, halata ja pussata tärkeää henkilöä marraskuun toisena sunnuntaina.

http://www.infertility.org/the-mens-guide-to-preparing-for-ivf-part-2-5-important-nutrients/