Reeta Paakkinen kirjoitti
laajan uutisen (https://www.aamulehti.fi/uutiset/pisa-tutkimus-yksi-kuva-nayttaa-huolestuttavan-eron-tyttojen-ja-poikien-taidoissa-kuilu-on-suurempi-kuin-missaan-muussa-maassa-200547817/)
Aamulehteen 21.11.2017. Uutinen käsitteli tuoreita, ennen julkaisemattomia Pisa-tutkimuksia, joista
on selvinnyt muutama mielenkiintoinen seikka.
Ensimmäinen esiin
nostettavan arvoinen huomio:
Suomalaiset nuoret ovat
maailman seitsemänneksi parhaita kommunikoimaan ryhmätilanteissa, joissa tulee
käyttää ongelmanratkaisukykyä. Hienoa. Huolta nuorten tulevaisuudesta ei siis
pitäisi olla, vai pitäisikö sittenkin?
Toinen tärkeä huomio:
Pisa-tutkimus osoittaa
myös sen, että suomalaistytöt pärjäsivät poikia huomattavasti paremmin
keskustelutilanteissa. Suomalaisnuorten sukupuolisten erojen aiheuttama kuilu
ei ole missään muussa maassa näin suuri. Käytännössä siis muun muassa korealaispojat
ja -tytöt ovat tasavertaisempia aiemmin mainitsemani tyylisessä
ryhmätehtävässä. Pientä ongelmaa on havaittavissa myös muissa, Suomen
kaltaisissa maissa. Erityisen suuri kuilu sukupuolten välille syntyi myös Ruotsissa,
Australiassa sekä Kanadassa. Silti Suomi nousee listaykköseksi negatiivisessa
mielessä.
Miten ihmeessä asiat
voivat olla näin?
Vaikka Suomi nähdäänkin
maailman yhtenä tasa-arvoisimmista valtioista, on tyttöjen ja poikien välillä
eroja niin koulu-, työ- kuin harrastusmaailmassakin. Kyseinen uutinen sai minut
pohtimaan pitkään, miten tyttöyteni näkyy opiskelussani. Kohdellaanko tai
kohdeltiinko poikia eri tavalla? Päädyin pohdinnoissani siihen, että
suomalaisessa koulussa pojat ja tytöt saivat ja saavat pääpiirteittäin samankaltaista
opetusta sekä apua. Kuitenkin mieleeni pongahti muistot yläasteen ruotsin tunneilta.
Kun meille oppilaille oltiin jaettu verbitestien tulokset takaisin, opettaja
huomautti, että tytöt pärjäsivät kyllä hyvin. Heti perään hän kuitenkin hymähti,
että pojilla olisi vielä tsempattavaa. Aivan, pojilla olisi tsempattavaa. Mutta
oliko totuus kuitenkaan se, että joka ikinen luokkani poika olisi
alisuoriutunut testistä? Sitä on vaikea uskoa. Olihan luokallani ala-asteesta
lähtien ollut kourallinen poikia, jotka pärjäävät aineessa kuin aineessa
vähintään hyvin. Sysätäänkö kuitenkin kaikki pojat yhteen, heikommin pärjäävien
lokeroon?
![]() |
| Kuva: psmag.com |
Pureudutaan jokaiselle
suomalaiselle tuttuun lausahdukseen. ”Pojat ovat poikia.” Kyseisellä toteamuksella
hyväksytetään pahimmillaan poikien tai miesten tekemiä rikoksia, mutta virkettä
on saanut kuulla kylvettävän myös pienemmistä asioista – koulussakin. Ala-asteella
luokallani oli levoton poikaporukka. Porukalla oli tapana häiritä tavoin tai
toisin oppilaita kuin oppituntien kulkuakin. Kerran pojat heittelivät hiekanjyvillä
tyttöoppilaita, joista joku hermostui ja kertoi välituntivalvojalle. Hänen vastauksensa
kuului seuraavasti: ”Pojat ovat poikia, älä välitä.”
Tehdäänkö Suomessa siis
karhunpalvelus yhteiskunnallemme poikien lapsuudesta lähtien? Hyväksytäänkö
poikien alisuorituminen, hölmöily ja levottomuus sukupuolen takia? Pojissa on lähtökohtaisesti
aivan yhtä lailla potentiaalia kuin tytöissä. Luottamusta ja vastuuta sysätään
kuitenkin aikuisten toimesta helpommin tytöille. Moni pienen lapsen vanhempi valitsisi
ennemmin lastenvahdikseen 14-vuotiaan tytön 18-vuotiaan pojan sijasta. Luotto
poikiin ja heidän taitoihinsa puuttuu. Mutta mistä voi siis johtua, että tytöt
näyttävät osaamisensa nimenomaan ongelmanratkaisuissa sekä sosiaalisissa
tehtävissä?
Vastaus voi olla perinteissä, biologiassakin. Naiset ovat kautta
aikojen olleet se fyysisesti heikompi osapuoli. Senpä takia naiset ovat joutuneet neuvottelemaan,
sopimaan ja käyttämään verbaalista voimaa. Nyt kun länsimaalaisista
yhteiskunnista ollaan muovaamassa päivä päivältä tasa-arvoisempia naisia
kohtaan, nousee esille naisten yllättäviäkin vahvuuksia.
Kysymykset kuitenkin
kuuluvat: Miten saamme pojat samalle tasolle tyttöjen kanssa? Mikä aiheuttaa
niin suuren kuilun tyttöjen ja poikien väliin?

Mielenkiintoinen postaus ajankohtaisesta aiheesta!
VastaaPoista